Eli tässä Scottin asuntolan ensimmäinen osa, kertojana Maria. Tarina alkaa siitä, kun Maria saapuu asuntolaan. Sisältää muutamia kirosanoja. Osa on sensuroitu tähdellä (*).

Mä olen Maria, Maria Carmen Art. Oon menossa Scottin asuntolaan, jota mun sosiaalityöntekijä (sossutäti) suositteli. Hitot mä siitä välitin, mut äiti ja isäki halus. Mua pelottaa, et ton asuntolan asukkaat hakkaa mut tai jotai sellasta.

Mä astuin sisään taloon. Keittiössä ei ollu ketään. Näytti ainakin ihan samalta kuin kaikki muutkin sossutalot, viattomalta mut oikeesti niin kauheelta. Ja mä kyl tiiän, mistä puhun.

Sit siihen keittiön tapaseen tuli kolme ihmistä: kaks poikaa ja mummeli, joka syöksy heti halaan mua. "Hei, olen Anne Scott ja sinä olet varmaan Maria?" mummeli kysy ja mä nyökkäsin varovasti. "Sinun huoneesi on käytävässä vasemmalla puolella perimmäisenä, mene vaikka sinne, heihei!" mummeli hössötti ja lähti pois. Mä jäin seisomaan keskelle huonetta.

Mun huomio kiinnittyi poikiin, jotka söi keittiön pöydäs ja jutteli jostai. Mä menin lähemmäs ja kuuntelin hiljaa. "Siis se tyttö oli ihan ufo, kyseli koko ajan et onks Anne sun mielestä oikeesti tyhmä", se ruskeehiuksinen sano. "Niinpä, siis kuka voi tykätä Annest?" vaaleehiuksine ihmetteli. Okei, eli siis Anne ei oo kovinkaa suosittu, ajattelin. Pojat huomas mut ja tuijotti molemmat mua. Mä punastuin ja sanoin hiljaa "moi". Pojat ei sanonu mitää, tuijotti vaan suu auki. Mua alko nolottaa ja lähin äkkiä ettiin mun huonetta.

Löysin mun huoneen aika nopeesti ja kävin sängylle makaamaan. Yhtäkkiä mun mieleen tuli se vaaleehiuksinen poika, se oli oikeestaan aika söpö. Mut ne molemmat oli oikeestaa söpöi, ei mitää viiltelijä-punkkareit, niinku olin ajatellu. Oliha tää sentää asuntola.

Sit mä huomasin mun laukun sängyn alla, joku oli tuonu sen siihen. Kaivoin sieltä mun lempikirjan, Stephenie Meyerin Houkutuksen, ja aloin lukee sitä. Olin lukenu muutaman sivun, kun joku sano: "Mitä v*ttuu sä teet? Ja kuka v*ttu sä ees oot?" Nostin katseeni ylös ja huomasin tuijottavani blondii, kiharahiuksist tyttöö silmiin. "Moi, mä oon Maria ja tulin just tänne", sanoin varovasti. "Aha. Mä oon Stella, mut älä kato mua. En mä uusien kaveriks ala!" tyttö kivahti ja lähti heilauttaen pitkii enkelinkiharoitaa ylimielisesti. Mä jäin tuijottamaan ovee, jonka se paiskas perässään kii.

Mulle tuli sellane olo, että oon täällä vaan tiellä, joten menin tekee jotai hyödyllistä. Kun olin tipauttanu roskiksen kannen kii, tuli jotenki orpo olo. Mitäköhä mun äiti ja isä, ja isosisko nyt tekee? Onkohan ne unohtanu jo, et oon olemassa? ajattelin.

Menin kattoon telkkuu, kun ei muutakaa tekemistä ollu. Ois ollu ees koulupäivä, niin oisin voinu tehä läksyi. Mut ei voi mitää, sunnuntai ku sunnuntai. Mitäköhä muute mun luokkalaiset ajattelee siitä, kun en tuu huomenna kouluu? Varmaa ei ees huomaa, tai no Julia huomaa. Julia on mun bestis, tai no, entine sellane. Mut en haluu nyt ajatellakkaa sitä. Vaihdoin kanavaa, kolmosella alko Salkkarit, joten mä katoin niit.

Sit siihe istahti se vaaleehiuksinen poika. "Moi, mä oon Romeo", se sano ja iski mulle silmää. Mä olin ihan hämmästyny, enkä meinannu saada sanaa suustani. "Nii, mä oon Maria", sain sit änkytetyks. "Juu, mä kuulin. Miks sä oikeestaa tulit tänne?" se kysy. "No tota, mä olin yhes jengis, ja mä seurustelin sen pomon kaa, mut sit yks toinen poika suuteli mua niin, et se näki, ja sit ne hakkas mut, siis se jengi..." Ja yhtäkkiä mä olin kertonu Romeolle mun koko elämäntarinan. Sille oli nii helppo puhuu, toisi kuin Stellalle.

Salkkareissa alko joittenki häät ja häävalssi alko tietty soida. Sit Romeo vaan nosti mut ylös ja alko tanssittaa mua. "Sä oot kaunis, Maria", se sano ja mä olin niin onnellinen, pitkästä aikaa. Oikeesti, mä olin just saapunu taloon, ja se sano mulle jo, et oon kaunis... Ihanaaihanaaihanaa!

Oli tullu jo ilta, kello oli kymmenen ja Anne tuli huutaa meidät iltapesuille ja nukkumaan. Romeo sano mulle hyvät yöt ja mä sille, sit mä menin suihkuun.

Kun mä olin käyny suihkussa, ja lähdössä pois kylppäristä, näin jotai outoo ovenraosta. Romeo ja Stella flirttaili toisillee, sit Romeo kuiskas Stellalle jotai ja Stella halas sitä jotenki nii rakastuneesti. Mua alko suututtaa, siis Romeo flirttailee ensin mulle ja sit Stellalle. Aika törkeet, paitsi jos Stella ja Romeo seurustelee... ? Mut jos se ois totta, nii miks Romeo flirttaili kuitenki ensin mulle? mä mietin.

Aamuyöllä mä heräsin ja lähdin vessaan. Matkalla mä kuitenki huomasin, et Annen huoneen ovi oli raollaan ja kurkistin varovasti sisään. Ja mitä mä näinkää? Anne ryyppäs kun viimestä päivää, jotai hedelmäviinaa kai. Siis aika outo paikka, Romeo flirttailee kaikille, Stella on ilkee, se ruskeehiuksinen poika ei oo oikeestaa tehny mitää, ja meidän "huoltaja" ryyppää. Mitä vielä? ajattelin kummissani. Lähin kävelee poispäin ja päädyin Romeon huoneeseen, jonka ovi oli kutsuvasti auki.

Romeo oli siel odottamassa tyynyn kaa ja se paiskas sen mun päähän. Mä tempasin sen sängystä toisen tyynyn ja mäiskäsin takas. Siinä me vaa leikittii tyynysotaa ja mulla oli kerranki kivaa. Kohta me ei jaksettu enää sotia. "Tuu", Romeo sano ja tarttu mua kädestä.

Romeo vei mut olkkariin ja sano: "Maria, mä tiiän et sä näit mut Stellan kaa", ja mä ihmettelin sitä. Miten se tiesi, et mä näin? "Mut se ei tarkottanu mitää, ei niin mitää. Kun siis, se on vaan mun kaveri, ja mä oikeestaan harjottelin, miten voisin hurmata sut", Romeo selitti ihanalla käheällä äänellään. "Okei", myönnyin uskomaan sen. "Niin, ei mul muuta. Sä oot edelleen kaunis, hyvää yötä", se sano ja oli seuraavana hetkenä poissa. Mä kävelin hitaasti omaan sänkyyni ja nukahdin heti.

Aamulla mä heräsin joskus puol seittemältä ja menin aamupalalle. Stella istu siellä, muut oli varmaan vielä nukkumassa. "Maria, sori kun mä olin eilen niin törkee. Voitasko me olla kavereita, kun nyt asutaan samas talos ja sillei?" se kysy heti, kun mä pääsin istumaan pöytään. Mä hämmästyin tietty, eilenhä Stella niinku inhos mua ja nyt se haluu olla kaveri? Mut mä nyökkäsin kyl ja kysyin: "Kuka se ruskeehiuksinen poika on?" "No se on semmonen nörtti vaa, Mike. Ja Anne on sen mummo", Stella tirskahti. "Joo okei", mä vastasin. Sit me syötiin aamupalamme loppuun.

Kun me oltiin syöty ja puettu vaatteet päälle, oli mun ekan koulupäivän vuoro. Tai eihän se eka ollu, mut eka tässä koulussa. Mua jännitti uus koulu ja uudet oppilaat. Kesälomaki oli just loppunu.

***************

Koulupäivän jälkeen:

Eka koulupäivä oli ollu ihana! Kaikki oli niin kilttejä mulle, Stellaki esitteli koko koulun ja Romeo autto mua ranskassa, kun vanhassa koulussa se ois alkanu vasta nyt, täällä ranska alko jo viime lukuvuonna. Läksyjäkää ei tullu viel paljoo, vaan äikäst ja vähän kemian muistiinpanoja. Vaikka ei meillä ollukkaa kun äikkää, kemiaa, ranskaa ja matikkaa, loppupäivä oli rehtorin tervetulojuttuja ja sellasta.

(Anteeksianteeksianteeksi, seinät alhaalla!!!) Me oltiin kaikki asukkaat kokonnuttu Romeon huoneeseen: Romeo laiskotteli sängyllään, Stella pelas tietokoneella, minä ja Mike tehtii läksyjä. Kaikki näytti olevan iha hyvin, mut mä mietin monia asioita. Voisko Stellasta tulla oikeesti mun kaveri? Entä miten Romeon kanssa onnistuis? Vai tykkääkö se oikeesti Stellasta? Ja minkälaine Mike on oikeesti?

-------------------------------------

Niin, siinä se sitten. Kommentoikaa!