Tervetuloa seuraamaan Scottin asuntolan toista osaa! Jollet ole lukenut esittely- ja ykkösosaa, lue ne ensin, niin tarina avautuu sinulle paremmin. Tämä osa on kirjoitettu Marian näkökulmasta, niinkuin kaikki muutkin Scottin asuntolan loput osat.
Mä olin nyt ollu Scottin asuntolassa kolme viikkoo. Stellast oli tullu mun bestis, tai ainaki hyvä kaveri. En vieläkää uskaltanu luottaa siihen ihan kunnolla, kun aattelin miten se oli muhun aluks suhtautunu. Mut mulla oli kuitenkin joku, jonka kanssa mä pystyin jutteleen kaikista ja kaikesta, kun ei se ees tuntenu mun vanhoi kavereit. Tai no kavereit ja kavereit, jengii. Olin tän kolmen viikon aikana huomannu, et Stella oli oikeestaa aika kovis. Vaik se näytti enkelinkiharaiselt enkelilt, joka ei tekis kellekkää pahaa.
"Mikä on sun lempiruoka?" mä kysyin yhtenä iltapäivänä, kun me istuttiin keittiö/olkkarin pehmeellä kokolattiamatolla. "No munakas on hyvää, sellanen juusto-kanamunakas. Mun äiti teki aina joskus sitä", Stella vastas. "Mul on niskat muuten ihan jumissa", se jatko ja vilkas taakseen, jossa Romeo katto jotain kirjaa kirjahyllyst.
Romeo oli just saanu kirjan käteensä ja istunu sohvalle, kun se jo pomppas ylös ja kysy: "Tarvitsä vähän hierontaa?" Stella oli ihan innoissaan ja sano, et tottakai. No, Romeo sit alko hieroo Stellaa ja mä istuin siin vieres lattialla. Mä kattelin Romeon käsii. Niis oli jotain vikana, siis ei käsis vaan hierontatavassa. Romeo hiero Stellaa ihan liian hellästi, jotenki pehmeesti. Mut mä en jaksanu ees välittää, täs talos oli turha yrittääkää tajuta muiden asukkien ajatuksii.
Sit kun Romeo oli hieronu Stellaa tarpeeks kauan, tapahtu jotai ihan outoa. Stella halas Romeota ja paino päänsä sen olalle. Mä en halunnu nähdä, kuinka ne oli liian lähekkäin, en halunnu ymmärtää.
Anne oli ostanu uuden auton, ja se lähti asennuttamaan siihen jotain varashälytintä. (niin leikitään, että Annekin on mukana!) Stella kertoi mulle, että perinteisesti, jos Anne lähtee pois illalla, pidetään bileilta ja tehdään jotain jännää. Viimeks ne oli kuulemma lähteny kaupungille ja tehny jotain salaista, niin Stella sano.
Romeo oli täällä asuntolassa vähän kuin pomo, niin se sais tietty päättää. "Aina, kun tänne asuntolaan on tullu uutta porukkaa, niitten on pitäny avata Annen huoneen ovi", Mike selitti. "Ootteks tekin käyny tuolla?" mä kysyin ja nyökkäsin Annen huoneen ovea kohti. "Joo tietty", Stella vastas ja tönäs mut ovea kohti. Mä kaivoin taskustani hiuspinnin ja taivutin sitä vähän. Sit mä laitoin sen avaimenreikään ja kääntelin sitä. Oven lukko naksahti kerran. Käänsin oven kahvaa ja tadaa, ovi oli auki.
Annen huone oli isompi kuin kenenkään meistä, mutta paljon kamalampi. Sänky oli samanlainen kuin meillä, mutta siinä oli ällöttävät ruusulakanat. Sängyn yläpuolella oli neljä valokuvaa Annesta ja ikkunoissa kamalat vaaleanpunaiset verhot. Yöpöytinä oli kaksi läpinäkyvää laatikkoa, joissa oli kirjoja ja nalle.
(anteeksi, en ymmärrä, miksi tossa on kaksi ovea!) Huoneessa oli myös tuo Annen hedelmäjuomakone, josta tuli hyvää ananas-siideriä. Tietty me oltiin kaikki alaikäisiä, mut se oli ihan sairaan hyvää, eikä Anne huomais mitään. Romeo oli juonu paljo enemmän kuin me muut. Se ja Stella alko yhtäkkiä suuteleen kiihkeästi. Mä olin niinkuin se ei kiinnostais, ja join lisää. Mikeäkin näytti masentavan, kun eräät vaan suutelivat, joten sekin joi lisää.
Minä ja Mike ei enää kestetty, kun eräillä oli niin hauskaa. Mä kävin äkkiä vaihtamassa vaatteet ja me mentiin keittiöön. Mä otin Mikee kädestä kiinni ja katoin sen ihaniin silmiin. Me vaan seistiin siinä ja katottiin toisiamme, se oli niin erilainen kuin kukaan muu.
Yhtäkkiä mua alko itkettään tää kaikki. Kuinka Romeo oli ensin flirttaillu mulle ja sit Stellalle, sit taas mulle ja lopuks suudellu Stellaa, kuinka mä olin joutunu tänne ja kuinka Stella oli raivonnu mulle aluks. Mike katso mua syvälle silmiin... ja sit se tapahtui.
Me suudeltiin pitkään, Miken kädet hyväili mun niskaa ja hiuksia ja mä pörrötin sen ruskeita hiuksia. "Se oli mun elämän paras suudelma", mä sanoin, kun me irrottauduttiin toisistamme. "Niin, ja anteeks. Kaikesta", mä lisäsin. "Ei se mitään", Mike kuiskasi mun korvaan.
Siinä se osa! Oli vähän lyhyempi kuin edellinen, mutta sisälsi enemmän tekstiä. Kun edellisessä siis oli 19 kuvaa, ja alunperin siirsin vuodatukseen tätä osaa varten 19 kuvaa, joista 8 näköjään oli turhia. Olen päättänyt luopua näistä loppukysymyksistäni, tai no, ainakaan tähän osaan niitä ei tule. Mutta kommentoikaa kuitenkin, kertokaa kaikki! En suutu, paitsi no, pilaviesteistä ehkä. :D Seuraavasta osasta vielä, että se tulee ilmestymään tämän kuun aikana (kai) ja sisältää jotain 1-20 kuvaa.
- darjeelia. & Scottin asuntolan väki
P.S. Niin, ja bésame on espanjaksi suutele minua. Ja se on myös Santa Justa Klanin yksi biisi. :'D
